Featured Slider

Palma de Mallorca pt.1

Vaikka me majoituttiin Mallorcalla ollessa Magalufissa (postaus täällä), vietettiin me päivät pääkaupunki Palmassa. Mainitsin tuossa aiemmassa postauskessa Magalufin olleen melko autioitunut ja tekemistä siellä ei kovinkaan päiväsellä ollut toisin kuin tuolla Palmassa. Palmaan pääsi bussilla hyvin puolessa tunnissa muutamalla eurolla, joten ei ollut vaikea päätös lähteä päiviksi sinne varsinkin, kun matkalla ehti ihailla upeita ja erilaisia maisemia. 


Jaoin nämä Palman postaukset pariin osaan, sillä sieltä tuli liioittelematta 80 prosenttia koko reissun kuvista ja no, tuli siellä varmaan vietettyäkin samanlaisessa suhteessa aikaa. Itse rakastin sitä kontrastia, mikä Magalufin ja Palman välillä vallitsi. Siinä missä Magaluf oli rantoja ja yökerhoja, oli Palma täynnä kauniita värikkäitä rakennuksia ja palmuja kaupunkiympäristössä. Itse tykkään juuri tuollaisista historiallisista rakennuksista ja monet Palman nähtävyyksistä ovat jo 1300 -luvulta. Näistä ehkä hieman enemmän seuraavassa postauksessa, jossa päästään rannalla sijaitseviin upeisiin rakennuksiin ;) 


Löydettiin melko erilainen ja kaunis ostoskeskus kävellessämme Palmassa, mutta harmiksemme se oli sunnuntaina suljettu. Sinne käveltiin tuollaiset portaat ylös ja koko ostoskeskuksen 'katto' oli tuollainen Placa Major -tori, jossa oli eri ravintoloiden terasseja. Varmasti olisi kokonaisen päivän verran ohjelmaa sen auki ollessa, sillä ainakin nopeasti kurkattuna sieltä löytyi useita ihania putiikkeja kierreltäväksi. Ja tuolta torilta lähdettäessä löytyi söpöjä pikkukujia useaan eri suuntaan, joiden varrelta myöskin näkyi ihania kahviloita ja pieniä liikkeitä. Me pysähdyttiin yhdessä sellaisessa nappaamassa mukaamme pieni muisto lomasta. 


Palmassa mukavinta oli se kävelyn helppous, sillä astuttuamme bussista keskustassa ei meidän tarvinnut turvautua uudelleen julkisiin tai takseihin päästäksemme näkemään haluamiamme paikkoja. Muutenkin koin tuolla helpoksi noiden bussiyhteyksien käyttämisen kuten myös liikkumisen kaupungilla. Ensimmäisenä Palman päivänä jäätiin hieman aiemmin bussista pois, mutta toisena päivänä ajettiin ihan päätepysäkille saakka, josta kuitenkin päädyttiin kävellen tuonne samalle alueelle, jolle ekana päivänä jäätiin. Se tuntui aluksi hassulta, sillä tuntui kuin oltaisiin siitä pisteestä kuljettu bussilla vielä todella pitkä matka, mutta kävellessä se ei siltä enää tuntunut. 

Onko teillä kokemuksia Palma de Mallorcasta? ♥ 

Lentäminen lentopelkoisena

Mä olen erittäin lentopelkoinen ja olenkin sen useamman kerran blogin puolella tuonut esille. Joten yksi isoimmista syistä, miksi minilomalle lähtö pari viikkoa sitten tapahtui oli mun halu pyrkiä lieventämään tuota pelkoa. Halusinkin kirjoittaa postauksen mun tuntemuksista lentämisestä ja tästä lentopelosta ylipäätänsä. Olen lentänyt elämässäni yhteensä kahdeksan kertaa ennen meidän minilomaa, mutta vuosien saatossa sitä unohtaa millaista lentämien oikeasti oli ja pelko saanut sen pelon kasvamaan suurempiin sfääreihin. 

Oon kauan miettinyt, että mikä siinä lentämisessä on musta niin pelottavaa, mutta kai se on kuten monet muut pelot eikä loogista syytä oikeastaan ole. Koska rakastan pohdiskella eri asioita, on tämä useinkin pyörinyt mun mielessä ja varsinkin aloittaessani matkailun opinnot on se entisestään päätynyt mun pohdiskeluihin. Kuitenkin tulevaisuudessa haluan ja aion matkustaa maailmalla enemmänkin, joten kyllä tämä pelko aika paljon rajoittaa menemisiä. 

Yksi suurimmista pelonaiheuttajista lentämisessä on se koneen ahtaus. Mulla on ahtaanpaikankammo ja pelkkä ajatuskin ahtaasta tilasta tai liikkumattomuudesta saa mut säpsähtelemään. Joten melko pienessä tilassa oleminen useamman tunnin ajan kammoksuttaa. Siihen, kun yhdistetään se, että lentokoneesta ei lähdetä ihan yhtäkkiä ulos toisinkuin esimerkiksi bussista. Myös se, miten oikeastaan kukaan ei voi vaikuttaa tilanteeseen, jos lentokoneelle sattuu jotain. Kirjoitin aluksi, että en itse voi vaikuttaa, sillä se varmaan vielä enemmän tuo itselle ahdistusta. Tiedän olevani aika perfektionisti siinä mielessä, että haluan itse pystyä vaikuttamaan kaikkeen itseäni koskevaan. 

Perjantai-illalla oli luvassa meidän lento tuonne Mallorcalle ja jotenkin sain kiireaikataulutettua koko perjantain etten ehtinyt oikeastaan ennen kuin vasta check-inin jälkeen stressaamaan tuota lentämistä. Mä tärisin ja olin ihan hiljainen astuessani lentokoneeseen. Osa musta oli kokoajan kääntymässä pois, mutta mun päättäväinen puoli piti pintansa, että mehän ei tästä nyt peräännytä. Uskonkin, että lentopelosta pääsee tai ainakin sitä lievittää vain sen lentämisen kohtaaminen. Eikä sen saa antaa vaikuttaa omaan elämään. 

Pahinta on lentokoneen nousu. Varsinkin kun mun nippelitietoa imevät aivot tietävät suurimman osan onnettomuuksista tapahtuvan nousun tai laskun aikaan. Mä yritin parhaani mukaan katsoa ikkunasta ulos, kun kone rullasi kentällä kohti kiitorataa, mutta koneen kiihdyttäessä puristin silmät kiinni ja mursin melkein vieruskaverin peukalon. Kyyneleet valuivat mun poskille enkä edes yrittänyt niitä estellä. Odotin kokoajan sydän pamppaillen sitä hetkeä, kun kone irtautuu maasta. Sen jälkeen odotin ja odotin, milloin se nousukiito lakkaa ja päästään lentämään suoraan. Ja vihdoin turvavyö-merkistä lähti valo pois, ihmiset alkoivat liikkua käytävillä ja se vatsanpohjaa kutkuttanut fiilis laimeni. 

Jotenkin tuon nousun jälkeen se lentokoneessa oleminen ei tuntunut niin pahalta kuin olin aluksi kuvitellut. Pystyin jopa hetkiksi unohtamaan kokonaan sen, missä olin. Kaikista peloistani huolimatta istuin rauhallisesti paikallani, uskaltauduin katsomaan kauniita valoja kaukana alhaalla maassa ja jopa hetkittäin nauttimaan siitä fiiliksestä. 

Laskeutuminen oli se toinen asia, jota lentämisessä pelkäsin myös samasta syystä kuin nousua. Koska laskeutuminen tuonne Palman kentälle tapahtui hieman kiertäen, oli laskeutuminen hidasta ja mulla alkoikin sattumaan korvat aivan liian pitkän aikaa. En pystynyt keskittymään laskussa mihinkään muuhun kuin kamalaan kipuun korvissa ja lentämistä enemmän pelkäsin pääni räjähtävän tuosta särystä. Olikin oikeasti helpottavaa tuntea lentokoneen renkaiden iskeytyvän kiitoradalle, sillä samalla sekunnilla alkoi helpottamaan myös paine korvissa. En siis tiedä itkinkö laskun aikana itse sitä laskeutumista vai kamalaa särkyä, mutta siitäkin onneksi selvittiin. 

Eniten yllätin kuitenkin itseni paluumatkalla, joka tapahtui päiväsaikaan. Lento tuntui jo täysin eriltä verrattuna pimeällä tapahtuneeseen, koska ulkona näki selkeämmin sen loittomisen maanpinnasta. Olin jotenkin ihan puhki reissusta ja muutenkin väsynyt. Aika pian nousun ja kaiken itkemisen jälkeen nukahdin. En nukkunut mitenkään sikeästi vaan heräilin useamman kerran, mutta ainakin pari tuntia lennosta menikin ihan unessa. Välillä kurkkailin alas Alppeja ja sitten taas silmät kiinni uniin. En olisi ikinä voinut kuvitella pystyväni nukkumaan lennolla ja menomatkalla ihmettelin ääneen naapuririvillä koko matkan nukkunutta miestä. 

Takaisin Helsingissä mä tunsin itseni voittajaksi. Mä olin rohkeasti kohdannut mun yhden suuren pelkoni ja selvinnyt siitä. Mä olen niin kauan antanut monien asioiden vaikuttaa mun unelmien toteutumiseen, mutta viime vuonna tein itselleni lupauksen, että mä toteutan itseäni ja unelmiani huolimatta kaikesta siitä muusta. Ja niin se pitäisikin olla. Meillä on tässä elämässä vain rajallinen määrä aikaa, joten miksi me pidäteltäisiin meidän unelmia sen sijaan, että pyrittäisiin toteuttamaan ne!


Onko teillä pelkoja, jotka olette kohdanneet? ♥

Magaluf, Mallorca

Nyt olisi vihdoin luvassa reissupostauksien ensimmäinen osa. Ihan käsittämätöntä, että vasta viikko sitten istuskeltiin ihanan aurinkoisessa ja mukavassa +15 asteisessa säässä, kun nyt ulkona sormet meinaa jäätyä irti käsistä. Lähtisin kyllä takaisin silmänräpäyksessä, jos vain olisi mahdollista. Aloitan nämä postaukset kertomalla meidän hetkistä Magalufissa Mallorcalla. Lisäksi postauksia on tulossa Palmasta ja matkailusta ylipäätänsä, joten kannattaa pysyä mukana, jos matkailu-aiheiset postaukset kiinnostaa ♥

Meillä matkakohteeksi Mallorca päätyi ihan rehellisesti edullisen hinnan vuoksi. Selaillessa äkkilähtöjä osui silmiin tämä pidennetty viikonloppu Mallorcalla erittäin edulliseen hintaan ja parin päivän pohdinnan jälkeen oli matka varattu. Eikä varauksestakaan mennyt kuin pari päivää lähtöön. Ei oltu kumpikaan aiemmin käyty Mallorcalla ja lopullisen päätöksen teki välimeri sekä juuri sellainen keväisen sopiva ilma. 

Meidän lento Mallorcalle lähti perjantai-iltana vähän ennen kahdeksaa ja perillä oltiin puolen yön maissa. Lähtö takaisin Suomeen oli maanantaina kahdelta eli saatiin vielä nauttia mukava aamupäivä kohteessa ennen kuin lentokenttätaksi tuli noutamaan. Lennettiin molemmat lennot Norwegianilla ja oltiin napattu hotelli+lennot -paketti Top10 Matkatarjouksilta. Paketin hintaan kuului myös tuo lentokenttäkuljetus kumpaankin suuntaan, mikä oli tosi mukavaa ettei tarvinnut itse pohtia, kuinka paljon aikaa tulisi varata lentokentälle ajamiseen. 

Meidän hotelli sijaitsi siis Magalufissa, joka on erittäin suosittu bilekohde varsinkin brittinuorten parissa. Onneksi sesonki oli muutaman kuukauden päässä ja saatiinkin bilettävien nuorien sijaan nauttia ihanan rauhallisesta autiokaupungista. Oltiin jo varausta tehdessämme heitetty muutama euro pottiin lisää varmistaaksemme näkymän merelle ja kyllä kannatti. Kaksi yllä olevaa kuvaa on otettu juurikin tuolta parvekkeelta ja voin kertoa ensimmäisenä aamuna herätessämme tuolla näyn olleen jotain henkeäsalpaavaa. Mehän oltiin hotellilla ja Mallorcalla ylipäätään vasta puolenyön aikaan, joten huoneeseen saapuessamme ei kovinkaan mitään näkynyt ikkunoista. 


Yllä oleva asu on otettu meidän aamupalan jälkeen, joka nautittiin paikallisessa pikkukahvila-ravintolassa. Itseasiassa kuitenkin aamulla herättyämme nappasin vain äkkiä päälle samat vaatteet, joissa olin viihtynyt lentokoneessakin, sillä nälkä alkoi olla aika kova edellisestä ruokailusta ollessa jo yli puolivuorokautta. Käytiinkin aamupalalla itseasiassa molempina kokonaisina päivinä tuolla samaisessa kahvilatyyppisessä ravintolassa ja viimeisenä aamuna tehtiin aamupala meidän upealle parvekkeelle. Tosin pari pulskanpuoleista lokkiakin olisi halunneet liittyä aamupalaseuraan parvekkeella.

Muutenkin ruokailtiin pääasiassa Magalufissa aamiaisten lisäksi illalliset, vaikka päivisin lähdettiinkin Magalufin ulkopuolelle. Lauantai-iltana eksyttiin ulkoa hienolta näyttäneeseen El Salmoniin, jossa oltiin vissiin ainoat asiakkaat koko iltana. Pikkasen oli kuumottavaa napostella pasta carbonaraa omistajan välillä käydessä tuijottamassa syömistä. Eipä siis ollut ihme, että kieltäydyttiin jälkkäreistä yhtä nopeasti kuin tuo omistaja ainoista toisista asiakkaista ovella. 

Toisena iltana, kun ei haluttu syödä samassa paikassa kuin edellisenä iltana, jouduttiin kävelemään muutama kilometri rantaa pitkin kunnes löydettiin seuraava avoinna oleva ravintola. Ohitettiin tosin varmaan parikymmentä suljettuna ollutta paikkaa, kunnes tuo kyseinen ravintola tuli vastaan. En laittanut yhtään merkille ravintolan nimeä, sillä pitkän päivän ja kävelyn jäljiltä ainoa asia, johon pystyin keskittymään oli ruoka. Sen tosin tiedän, että Magalufin alueelta oltiin kävelty jo ulkopuolelle. 

Kokonaisuudessaan Magaluf on kaunis rantalomakohde. Meidän hotellilta oli pieni kävely mäkeä alas kahdelle erilaiselle rannalle; toista koristivat palmut ja toista rantaa vierustivat lehtipuut sekä meressä keinuneet laivat. Etäisyydet tuolta Magalufista muualle ovat kohtuulliset eikä lentokentällekkään ajanut puolta tuntia kauempaa. 

Tosin me saatiin nähdä ainoastaan Magalufin rauhallinen puoli ilman ylimääräisiä turisteja tai meteliä. Monet paikat olivat kiinni, joka myös osaltaan vaikutti autiokaupunki -fiilikseen. Saatiin ihan oikeasti kävellä täysin tyhjillä kaduilla, joissa sesongin aikaa varmasti viihtyy liikaakin porukkaa, sillä yökerhoja ja pikaruokaloita löytyi vieri vierestä monta katua. Itse kokeiltiin molemmat auki olleet baarit lähistöllä; Prince William Pub, jonka ovista sisään astussaan luuli matkustaneensa englantiin sekä Junior's Pub, joka oli näistä kahdesta enemmän suosittu paikallisten keskuudessa. Seuraavassa postauksessta matkataankin sitten sinne Palmaan kurkistamaan ♥

Oletteko te koskaan käyneet Magalufissa? ♥

Rakkaalla asulla on monta nimeä

Mini-lomalta on selviydytty ja muutama koulupäiväkin vietetty. Mutta ennen kuin lähden purkamaan melkein tuhatta kuvaa pidennetyltä viikonlopulta, tulin jakamaan kuvia ihanan klassisesta asusta pienellä twistillä. Se onkin juuri se, millaiseksi kuvailisin tyyliäni. Oli kyllä melko lähellä ettei asu olisi koskaan päätynyt blogiin, sillä kamerani mielestä muu luminen ympäristö oli vain paljon kauniimpi kohde tarkentaa kuin mun väripilkku kaiken valkoisen keskellä. 

Olen mielessäni nimennyt tämän mekon kirsikkamekoksi värinsä vuoksi, mutta pohdin sekoittaako tuo nimitys luulemaan, että mekko olisi kuvitettu kirsikoilla... Toivottavasti en ole ainoa, joka tykkää nimetä vaatteensa joksikin tietyksi! Kirsikka värinä on juuri sellainen kaunis punaisen, violetin ja pinkin yhdistelmä, joka sopii käytettäväksi ympäri vuoden. Tosin on se melkoinen katseidenkääntäjä kirkkautensa vuoksi. 

Mekon malli on erittäin kauniin klassinen a-linjaisuutensa kanssa ja se sopii todella hyvin pidettäväksi kauluspaidan päällä, mutta myös ihan sellaisenaan liehuvana rentona mekkona. Mun sydämen mekossa varasti kuitenkin tuo helman röyhelöosuus. Muutenkin kirsikan väriset vaatteet ovat inspiroineet mua vaatekauppojen hyllyillä enkä voi kieltää muutaman päätyneen myös omaan vaatekaappiin. 

Tämäkin asu on itseasiassa kuvattu yllättävänä vapaapäivänä, sillä musta on tullut erittäin laiska pukeutumaan mitenkään erityisemmin arkena. Kouluun tulee aina valikoitua farkut ja mukava neule. Ja pakko myöntää, ettei mulla välttämättä olisi edes rohkeutta pukeutua näin koululle, jossa pääasiallisesti pukeudutaan hillitymmin. Vaikka rakastan hieman erikoisempia vaatteita ja värejä, en kuitenkaan tykkää yhtään erottua pukeutumisellani. Mun on esimerkiksi aina pakko kysellä eri tilaisuuksiin mennessäni ystäviltä, mitä he pukevat, jotten yli- tai alipukeudu.

Toisaalta tämä asu tuo ainakin omaan mieleeni sellaiset koulu-uniformut, jotka vielä joissain paikoissa on pakollinen osa koulunkäyntiä. Nuorempana itseasiassa olisin halunnut kouluun, jossa olisi koulupukupakko, sillä ihailin kyseisten asujen klassisuutta kunnes näin ne 'todelliset' pakkokouluasut julkisissa kouluissa. Tässä asussa voisi olla myös pikkumyy -viboja, jos hiukset olisivat punertavammat ja nutturalla pään päällä. Haha, tällehän asulle keksisi nimiä vaikka millä mitalla. Mutta eikös se niin ollut, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja tämä asu nousi ainakin yhdeksi omaksi talvilempparikseni.


Miten te nimeäisitte tämän asun? Entä nimeättekö te omia asujanne/vaatteitanne koskaan? ♥