19. heinäkuuta 2017

Muuttoblogi: lähenevä muutto

Luultavasti moni huomasi uudesta opiskelupaikastani kertovassa postauksessa, että uusi kouluni tulee sijaitsemaan Helsingissä, mikä tarkoittaa muuttoa pois Porista. Nyt tuo muutto on puolentoista viikon päästä edessä ja sen vuoksi blogissa tulee olemaan muutama muuttoon liittyvä postaus Muuttoblogi -tagilla. Päätin aloittaa kyseiset postaukset pohjustamalla vähäsen fiiliksiä liittyen muuttoon ja varsinkin sen pohjimmaisen syyn, miksi päädyin hakemaan kouluihin kaikkialle muualle kuin Poriin. 


Pori on ollut mulle koti jo yhdeksän vuoden ajan, mutta Porin lähettyvillä olen asunut jo yhteensä 15 vuotta. Tuossa ajassa olen rakastanut kotikaupunkiani enkä olisi koskaan voinut kuvitella täältä lähteväni pois. Täällä olen kokenut elämässäni tuhansia huippuhetkiä, tavannut ihania ihmisiä ja saanut rauhassa etsiä itseäni. Näihin vuosiin on mahtunut kaiken hyvän lisäksi myös niitä ikäviäkin asioita, mutta vielä hetki sitten nuo kaikki hyvät asiat hyvitti ne pahat asiat. Mikä siis muuttui?

Jokainen on varmasti joskus kuullut sanonnan, jonka mukaan täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Itse voin todistaa tuon pitävän täysin paikkansa. Mä olen jo useamman vuoden kokenut etten ole ihan täysin onnellinen, mutta en koskaan osannut oikein osoittaa sitä kohtaa, mistä se johtui. En, kunnes aloin käymään säännöllisesti ja pidempiä aikoja Tampereella. Silloin ymmärsin, että se onnetomuus johtui tästä paikasta. Kodista. Ja pian huomasin etten halua palata takaisin kotiin. Eikä se tuntunut enää edes kodilta. Olin yhtäkkiä tunteellisesti koditon. 

Mullahan oli keväällä useamman viikon blogitauko ja mainitsin silloin vain tapahtuneen ikäviä asioita, joiden vuoksi koneen avaaminen tuntui ylivoimaiselta. Oikeasti mä romahdin ihan täysin siihen ajatukseen, että paikka jota pidin kotinani ei siltä enää tuntunut. Oikeastaan päinvastoin. Mun oli pakko karata Tampereelle pohtimaan kuinka voisin muuttaa tilanteen paremmaksi. Silloin mielessäni kirkastui tuo päätös hakea muualle opiskelemaan, joka on johtanut mut siihen pisteeseen, että olen ihan oikeasti muuttamassa pois Porista. 

Mä olen tästä muutoksesta ihan älyttömän innoissani ja olen saanut sitä kaipaamaani helpotusta ajatuksiini. Itseasiassa muuton varmistuessa näin taas Porin sinä ihanana kaupunkina, mikä se oikeasti on, enkä enää kokenut samanlaista ahdistusta, sillä tiedän saavani etäisyyttä tähän paikkaan. Haluankin antaa mulle ja Porille juuri sitä välimatkaa, jotta voidaan vielä joskus olla ystäviä, jonka luokse palaan uudelleen ja uudelleen tervehtimään. Tänne jäävät kuitenkin mun rakkaat muistot, muutama rakas ihminen sekä useita itselleni tärkeitä paikkoja. Nyt olenkin lähiviikot kiertänyt Poria ympäriinsä graduation gogglesit silmillä (himym referenssi...). Käytiin myös Ulvilassa pyörähtämässä kuvailemassa Friitalan Nahkatehtaalla, jossa olen aikoinaan suorittanut oman rippikouluni. 

Tietenkin hyvien fiiliksien lisäksi olen saanut kokea ikäviäkin fiiliksiä muutosta. Mua pelottaa näin suuri muutos, kuten varmaan jokaista pelottaisi. Stressaan, että meneekö kaikki hyvin ja mietin iltaisin, että mitä jos en sielläkään tunne oloani kotoisaksi. Mitä jos en ikinä löydä paikkaa, jota kutsua kodiksi? En väitäkkään heti muutettuani tuntevani uutta asuntoa kodiksi, mutta toivon sydämestäni, että jossain vaiheessa voisin niin tuntea. 

Olen myös joutunut tuntemaan syyllisyyttä omasta muuttoinnostuksestani, sillä elämässäni on muutama ihminen, joille mun muuttaminen on hieman hankala käsittää. Näkeminen harvenee ja välimatka pitenee, joten heille on tullut fiilistä, että haluan myös heistä kauemmas, vaikka siitä ei ole kyse. On vaikeaa hillitä omaa intoa ja vakuuttaa kokoajan, ettei mun muuttaminen muuta suhteita näihin ihmisiin. Mulla on kuitenkin tullut se hetki elämässä, jolloin mun on pakko ajatella ainoastaan omaa onnellisuuttani, vaikka välitän läheisistäni paljon. 

Tällä hetkellä fiilikset ovat erittäin haikeat, erittäin innostuneet ja erittäin pelokkaat. Nuo kaikki fiilikset tulvii mussa samanaikaisesti mun kääntäessä tämän uuden sivun mun elämässä. Joskus on vain pakko uskaltaa hypätä tuntemattomaan ja toivoa löytävänsä elämälleen sen oikean suunnan. Tulen varmasti jakamaan myös muuton jälkeisiä fiiliksiä blogissa, sillä tämä koko vaihe elämässäni on yksi suurimpia muutoksia ikinä. Ja vaikka mua kuinka pelottaa ja jännittää, en aio perääntyä vaan selviydyn voittajana tästä!

Onko teillä muutoksia edessä? ♥ 

Ps. Kertokaa ihmeessä kommenteissa, jos teillä on mitään toiveita muuttoblogien suhteen :)

17. heinäkuuta 2017

TM: Uutuuksia ja alelöytöjä

Mä harvemmin jaan mun ostoksia blogissa, sillä niitä uusia juttuja tulee hankittua ripotellen ja suurin osa on jo käytössä siinä vaiheessa, kun kuvia voisi napsia. Olen kuitenkin nyt lähiaikoina hyödyntänyt jokaisessa kaupassa olevia alennusmyyntejä etsien muutamia mukavia kesäisiä vaatteita sekä syksyä ajatellen arkeen sopivia uutuuksia. Mulla on ollut entistä enemmän tarvetta uusille vaatteille mun vaatekoon suurenemisen vuoksi ja siitä johtuen myös luovuin  yli kaksi kolmannesta mun vaatekaapista. Sain onneksi suurimman osan kirppiksellä kaupaksi, joten olen päässyt korvaamaan hieman tyhjän puoleista kaappia uusilla vaatteilla. 

Laitoin alle myös ostamieni juttujen hinnat, sillä suurinta osaa löytyy vielä alerekeistä ;) 
Kukkamekkoja H&M:ltä, 7€ / kpl. Kesäisin kukkamekko on se the mekko pitää. Nämä on kaikki ihanan kevyttä kangasta, mutta menevät hyvin viileämmilläkin säillä sukkisten ja neuleiden kanssa. Tuo vasemmanpuoleinen vaalea mekko ja musta mekko on samanlaista mallia, jossa yläosassa on ylimääräinen kangas, jonka alle vyötärö katoaa. Oikeanpuoleinen puolestaan on tyköistyvä rintamuksesta ja vyötärönauha sijoittuu hieman rintojen alle. 
Sifonkinen maximekko, 7,95€ Cubuksesta. Olen elokuussa menossa häihin vieraaksi ja mulla oli etsinnässä mekko kyseisiin juhliin, sillä en oikein omista kesäjuhliin sopivia mekkoja enää. Erään pienen kaupunkikierroksen yhteydessä poikettiin Cubuksessa ja selasin nopeasti rekkejä, kunnes yhtäkkiä bongasin tämän ihanan mekon älyttömän halpaan hintaan. Jouduin aika monta kertaa hieraisemaan silmiäni, voiko hinta olla oikea. Mekkostressiltä vältytty aika helposti!
Sormukset, 3€ ja käsikoru, 5€ H&M:ltä. Ostan erittäin harvoin uusia koruja, sillä en niitä yleensä hirveästi edes käytä. Omistan mielestäni juuri hyvän valikoiman kauniita koruja, mutta olen hetken kaivannut myös kultaisia koruja rasiaani. Näitä sormuksia ja käsikorua olen ihaillut jo useamman kerran H&M:llä käydessäni ja nyt eräänä iltana päädyin ne ostamaan osta 3, maksa 2 -tarjouksen myötä. Käsikorussa itse ihastuin eniten tuohon kamera -amulettiin, joka sopii erinomaisesti bloggaajalle. 
Kauluspaita-neuleita, 9,95€ / kpl GinaTricotista. Nähdessäni nämä paidat GinaTricotissa kierrellessäni ajattelin heti näiden olevan täydellisiä syksyllä alkavaan opiskeluarkeen. Paidassa on valmiina niin neule kuin kauluspaita eli kiireisimpien aamujen pelastajaksi nämä soveltuvat paremmin kuin hyvin. Näitä olisi ollut vielä muutamaa eri väristä, jotka jäivät houkuttelemaan ja hintakin on laskenut tuosta itse maksamastani! Otin itseasiassa tuon mustan kokoa isommassa koossa, jotta se sopisi hyvin legginsien kanssa paidan peittäessä takapuolen. 
Harmaa kynähame H&M, 5,99€ ja musta röyhelöhame GinaTricot, 6,99€. Hameita ei myöskään voi koskaan olla liikaa. Omistan jonkin verran hameita, mutta suurinosa on melko vaaleita tai kirkkaita väriltään, joten kaipasin muutamaa neutraalimpaa hametta kesän ja syksyn asuihin. Näistä molemmat menevät melkeinpä ympärivuoden sukkahousujen kanssa. Harmaa hame näkyikin jo Reposaari -postauksen kuvissa. 
Laukut H&M:stä, harmaa 15,99€ ja kultainen n. 6€. Mulla on todella paljon mustia laukkuja ja olen hetken halunnut myös vaaleamman sävyisiä laukkuja. Tuo kultainen laukku multa löytyykin jo mustana, joten tiesin kyseiselle laukulle löytyvän käyttöä paljon eri sävyssä. Harmaa puolestaan on keskikokoinen laukku, jollaista mulla ei ollut vielä. Kauan olen saanut pähkäillä sen kanssa, kun laukku on joko liian iso tai liian pieni mukaanotettaville tavaroille, joten keskikokoinen tuli tarpeeseen. Laukkuun mahtuu juuri hyvin kamera mukaan, mutta ei kuitenkaan mitään ylimääräistä. 
Kalenteri Suomalaisesta Kirjakaupasta n.14€ ja matkamuki Clas Ohlsonilta 2,99€. Syksyn opintoja ajatellen oli kalenteri ehdottomasti ostoslistalla. Mulla on ollut tuo samanmallin kalenteri jo melkein viiden vuoden ajan käytössä ja tiesin haluavani vastaavan tänäkin vuonna. Näissä kalentereissa on joka vuosi hieman eri värit valittavissa ja tänä vuonna päädyin tuollaiseen kauniin koralliseen sävyyn. Clas Ohlsonilla puolestaan käydessämme ostamassa muutaman muuttolaatikon, huomasin näiden matkamukien olevan pienessä alennuksessa ja kadotettuani aiemman seeprakuvioisen matkamukini päädyin ostamaan kalenteriini kauniisti sointuvan matkamukin. Nyt kelpaa luennoilla istua, kun on muki ja kalenteri kauniit. 

Oletteko te tehneet hyviä alelöytöjä? ♥

13. heinäkuuta 2017

8 hyvää syytä blogata

Jokainen blogia joskus pitänyt on huomannut sen tuoneen uusia taitoja ja kykyjä muiden hyvien ja huonojen puolien lisäksi. Välillä sitä hämmästyy itsekin, kuinka monipuolisesti bloggaamisessa kehittyneitä taitoja voi käyttää muissakin elämän osa-alueissa. Halusinkin tulla jakamaan teille muutamia huomaamiani vaikutuksia, jotka blogin pitäminen on elämääni tuonut eli toisinsanoen niitä hyviä syitä blogata:
Ihania ihmisiä. Tästä on hyvä aloittaa, sillä ilman muita ihmisiä ei bloggaaminen välttämättä olisi niin mielekästä kuin nyt. Jokaisen postauksen jälkeen jätetyt kommentit piristävät päivää ja jokaisesta kommentista saa lisää motivaatiota tuottaa mukavia blogitekstejä luettavaksi. Lisäksi kommenttipuolen lisäksi olen tavannut muita mahdottoman ihania bloggaajia, joista on kehkeytynyt ystäviä, joiden kanssa jutella myös blogin ulkopuolella. Blogien kautta on helppo löytää samanhenkisiä ihmisiä niin lukijoiden kuin muidenkin bloggaajien joukosta. 

Vuorovaikutustaidot kehittyvät. Varsinkin bloggaajat, jotka vastaavat lukijoiden kommentteihin huomaavat omien vuorovaikutustaitojen kehittyvän. On ihan eri asia kirjoittaa pitkän harkinnan ja sanamuotojen mietinnän jälkeen blogipostaus kuin vastata kommentteihin. Kommentit yleensä jatkavat postauksen linjaa, mutta vapaammassa muodossa ja itse ainakin nautin keskustella eri aiheista vieläkin laajemmin, mitä postaus antaa myöden. 
Kasvatat paksumman nahan. Jokainen bloggaaja saa jossain vaiheessa ikäviäkin kommentteja, joista saa loukkaantua. Perustellun kritiikin ja haukkumisen raja on ohut eikä hyvinkään muodosteltu kritiikki aina tunnu mukavalta, vaikka olisikin kuinka aiheesta. Koskaan ei saisi turtua ikäviin kommentteihin, mutta kasvattamalla hieman paremman sietokyvyn niille sekä ymmärtämällä sen, että haukkuminen ei aina johdu sinusta, voi päästä jo hieman pidemmälle. Työelämässäkin tulee varmasti saamaan kritiikkiä ja ikäviä kommentteja, joten blogimaailmassa saadut kommentit voivat auttaa kestämään työelämän kommentit hieman paremmin. 

Kestät kylmää paremmin. Kevennyksenä voidaan mainita kylmän sietokyvyn kasvu, sillä varsinkin asukuvaisissa blogeissa talviaikaan kuvia saatetaan ottaa melko vähäisissä vaatetuksissa. Toppatakit usein peittävät alleen ihan kaiken, joten jos haluaa talvella esitellä muutakin kuin lämpimintä toppatakkiaan, on hieman paleltava kauniiden kuvien vuoksi. Ja hei, kylmähoidot/palellukset on tällä hetkellä in -juttu hyvinvoinnissa/kauneudessa/you name it. 
Hankit uusia kokemuksia herkemmin. Bloggaajalla oletetaan olevan kokoajan uutta sisältöä blogissaan ja elävän erittäin tapahtumarikasta elämää. Tämä puolestaan johtaa siihen, että saattaa herkemmin vastata yhtäkkiseen kutsuun lähteä katsomaan ilmaiskonserttia tai mennä keilaamaan uudella porukalla. Näistähän saa hyviä blogipostauksia useammalle viikolle. Pelkältä kotisohvalta bloggaaminen voi ajansaatossa käydä hyvinkin yksitoikkoiseksi ja tylsäksi, mutta ei sekään kiellettyä ole. 

Näet kauneutta useammissa paikoissa. Itse ainakin olen bloggaamisen myötä huomannut ihan perusarjessa entistä enemmän kauniita asioita, joita sisällyttää kuvien kohteiksi. Saatan autossa istuessa ja maisemia katsellessa pohtia erilaisia kuvauspaikkoja, joiden ohi sujahdettaisiin muuten. Itselläni on myös pään sisällä valmiiksi listaa kauniista rakennuksista ja paikoista, joiden luo olisi mukava päästä kuvailemaan niihin sopiva asu. 
Osaat ilmaista itseäsi paremmin. Paras tapa oppia kirjoittamaan monipuolisemmin ja paremmin, on tietenkin kirjoittaa, kirjoittaa ja vielä kerran kirjoittaa. Bloggaamisen aloittamista ei kannata jättää siksi, että kokee itsensä huonoksi kirjoittajaksi. Jokainen kehittyy jokaisen blogitekstin myötä kokoajan eikä hyväksi kirjoittajaksi synnytä yhdessä yössä. Tietenkin osalla saattaa olla jo koulun pohjalta tai muuten hieman selkeämpi oma ääni kirjoittamisessa, mutta sekin kehittyy entisestään. Lisäksi kirjoittaessaan oppii nopeasti käyttämään synonyymi -sanakirjaa tai googlailemaan oikeaoppista kirjoitusasua tietyille sanoille ja lauseille. 

Opit joka päivä jotain uutta. Blogimaailma ja sosiaalinen media muuttuu päivittäin ja sitä myötä joudut myös itse oppimaan uusia asioita. Lisäksi moni asettaa itselleen uusia opittavia asioita tavoitteikseen, kuten esimerkiksi ulkoasun muokkaukseen liittyvien koodien opettelua tai uusien kuvakulmien käyttöä kuvaamisessa. Itse yritän jokaisella kuvauskerralla entisestään kokeilla kameran asetuksia ja etsiä uusia kuvauslokaatioita. Lisäksi tavoitteenani olisi hieman järjestelmällisempi tapa pitää blogia ja sen aiheita järjestyksessä. 

Oletteko te huomanneet samoja asioita blogeissa ja bloggaamisessa? ♥

10. heinäkuuta 2017

Räpsöös

Porissa on yksi alue, jota paikalliset kutsuvat Räpsööksi, joka kartoissa on nimetty Reposaareksi. Tuo saari on idyllinen asuinpaikka tuhannelle asukaalle sekä ihana vierailukohde kaikille muille. Kyseinen paikka on myös valittu viime vuonna vuoden kaupunginosaksi! Siellä on loistava Reposaari -yhdistys, joka yhdessä asukkaiden kanssa ylläpitää Reposaaren idyllisyyttä ja alueen tiiviyttä. Reposaari onkin melkein kuin oma pikku kylänsä ulkona muusta maailmasta. 

Mä huomasin viikolla Facebookissa ostoilmoituksen sohvaan, johon omaani tarjosin muuton tieltä pois. Loppujen lopuksi eräs ostaja Reposaaresta varmistui ja päädyttiinkin kiikuttamaan sohva hänelle tuonne. Samalla pääsin pitkästä aikaa käymään tuolla Reposaaressa. Olen käynyt aiemminkin muutaman kerran siellä, mutta oli mukava tavallaan sisällyttää Reposaari mun 'jäähyväiskiertueelle'. 




Sohvan jätettyämme sen uudelle omistajalle etsittiin autolle hyvä parkkipaikka, josta lähteä kävellen kiertelemään Reposaaren kauniilla puutalo-alueella, jolla kyseisenä päivänä oli suuri pihakirppis -tapahtuma. Tästä syystä en myöskään kuvia napsinut kyseiseltä alueelta, sillä jokaiseen kuvaan olisi pakosti ikuistunut paljon ihmisiä. Viikonloppuisin muutenkin varsinkin kesällä tuolla on varmasti paljon ihmisiä tullut ihailemaan kauniita maisemia ja nauttimaan meri-ilmasta. Nytkin tuolla oli söpössä puukirkossa häät ja tuo kirppis -tapahtuma, joten autoja ja ihmisiä tulvi jokaisella kadulla. 




Alunperin Reposaareen lähtiessämme meidän oli tarkoitus käydä syömässä Merry Monk -nimisessä ravintolassa, jota olen kuullut kehuttavan melkoisesti. Kuitenkin päästyämme ravintolan pihaan kävimme sisällä kurkkaamassa ja siellä oli jokainen pöytä ihan täynnä ihmisiä sekä tiskille jonossa vielä runsaasti lisää. Emme olisi päässeet syömään ainakaan tuntiin, joten suunnattiin sen sijaan vierassatamassa sijaitsevaan Marina Merilokkiin syömään. En muista milloin viimeksi olisin ollut meren äärellä terassilla syömässä. Jotenkin meri-ilmassa ruoka maistuu aina paljon paremmalta. Ruuan jälkeen olikin mukava lähteä ajelemaan takaisin Poriin mahtavien tuulivoimaloiden reunustamalla tiellä. 




Oletteko koskaan käyneet tai kuulleet Reposaaresta? ♥
Blog design by Get Polished | Copyright 2016